kuultavuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kuultavuus (40)

  1. se, että on kuultava

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkuːlt̪ɑʋuːs/
  • tavutus: kuul‧ta‧vuus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuultavuus kuultavuudet
genetiivi kuultavuuden kuultavuuksien
partitiivi kuultavuutta kuultavuuksia
akkusatiivi kuultavuus;
kuultavuuden
kuultavuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi kuultavuudessa kuultavuuksissa
elatiivi kuultavuudesta kuultavuuksista
illatiivi kuultavuuteen kuultavuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuultavuudella kuultavuuksilla
ablatiivi kuultavuudelta kuultavuuksilta
allatiivi kuultavuudelle kuultavuuksille
muut sijamuodot
essiivi kuultavuutena kuultavuuksina
translatiivi kuultavuudeksi kuultavuuksiksi
abessiivi kuultavuudetta kuultavuuksitta
instruktiivi kuultavuuksin
komitatiivi kuultavuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kuultavuude-
vahva vartalo kuultavuute-
konsonantti-
vartalo
kuultavuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan kuultava vartalosta kuultav- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]