karhu
Wikisanakirja
Sisällysluettelo |
Suomi
Substantiivi
karhu (1)
- ruskeakarhu (Ursus arctos), kaikkiruokainen metsissä viihtyvä nisäkäs, Euroopan suurin petoeläin, jolla on useita hyvittelynimiä: mesikämmen, nalle, otso, kontio; karhu nukkuu talviunta
- (arkikieltä) maksukehotus
- Lähetin jo toisen karhun, kun Virtanen ei ole vieläkään maksanut laskuaan.
[muokkaa] Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | karhu | karhut |
| genetiivi | karhun | karhujen |
| partitiivi | karhua | karhuja |
| akkusatiivi | karhu; karhun | karhut |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | karhussa | karhuissa |
| elatiivi | karhusta | karhuista |
| illatiivi | karhuun | karhuihin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | karhulla | karhuilla |
| ablatiivi | karhulta | karhuilta |
| allatiivi | karhulle | karhuille |
| Muut | ||
| essiivi | karhuna | karhuina |
| translatiivi | karhuksi | karhuiksi |
| abessiivi | karhutta | karhuitta |
| instruktiivi | – | karhuin |
| komitatiivi | – | karhuine- + omistusliite |
Liittyvät sanat
- Yhdyssanat
- harmaakarhu, jääkarhu, karhukopla, karhunkieli, karhunpalvelus, karhunrauta, mustakarhu, muurahaiskarhu, nallekarhu, pandakarhu, tiekarhu, verokarhu
- Johdokset
- verbit: karhuta
[muokkaa] Käännökset
1. Ursus arctos
