nalle

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

nalle (8)

  1. karhun poikanen tai pieni söpö karhu
  2. nallekarhu, pehmonalle

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈnɑlːe/, [ˈnɑ̝lːe̞]
  • tavutus: nal‧le

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nalle nallet
genetiivi nallen nallejen
(nallein)
partitiivi nallea nalleja
akkusatiivi nalle;
nallen
nallet
sisäpaikallissijat
inessiivi nallessa nalleissa
elatiivi nallesta nalleista
illatiivi nalleen nalleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi nallella nalleilla
ablatiivi nallelta nalleilta
allatiivi nallelle nalleille
muut sijamuodot
essiivi nallena nalleina
translatiivi nalleksi nalleiksi
abessiivi nalletta nalleitta
instruktiivi nallein
komitatiivi nalleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo nalle-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

  • ruotsista

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

halinalle, nallekarhu

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • nalle Kielitoimiston sanakirjassa

Ruotsi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

nalle yl. (2) (yks. määr. nallen [luo], mon. epämäär. nallar [luo], mon. määr. nallarna [luo])

  1. nalle
  2. (slangia, 1980- ja 1990-luvuilla) kännykkä

Etymologia[muokkaa]

  • merkitys ’kännykkä’ on lyhentymä aiemmasta termistä yuppienalle. Nykyisin mobil.

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • nalle Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)