jää
Wikisanakirja
| Katso myös: jaa |
Sisällysluettelo |
Suomi [muokkaa]
Substantiivi [muokkaa]
jää (18)
- veden kiinteä olomuoto alle nollan celsius-asteen lämpötiloissa
- muiden haihtuvien aineiden jäätynyt olomuoto
- hiilihappojää
Ääntäminen [muokkaa]
- IPA: [ˈjæː]
Taivutus [muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | jää | jäät |
| genetiivi | jään | jäiden jäitten |
| partitiivi | jäätä | jäitä |
| akkusatiivi | jää; jään | jäät |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | jäässä | jäissä |
| elatiivi | jäästä | jäistä |
| illatiivi | jäähän | jäihin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | jäällä | jäillä |
| ablatiivi | jäältä | jäiltä |
| allatiivi | jäälle | jäille |
| Muut | ||
| essiivi | jäänä | jäinä |
| translatiivi | jääksi | jäiksi |
| abessiivi | jäättä | jäittä |
| instruktiivi | – | jäin |
| komitatiivi | – | jäine- + omistusliite |
Etymologia [muokkaa]
- kantauralin *jäŋe; sukua unkarin sanalle jég ja viron sanalle jää
Käännökset [muokkaa]
1.
Liittyvät sanat [muokkaa]
- huurre
- jäätyminen, jäätyä
- jäätää, jäähdyttää, jäähdytellä, jäähtyä
- jäätelö, jäädyke, jäätikkö, jäähdyke, jäähdyte, jäähy, jäädyttämö, jäädytys
- jäinen, jääkylmä, jäätävä, jäänharmaa, jäänsininen, jäävahvisteinen, jäävahvistettu
- jäätikkötiede
- riite
Yhdyssanat [muokkaa]
Verbi
jää
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä jäädä
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä jäädä
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä jäädä
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä jäädä
Viro [muokkaa]
Substantiivi [muokkaa]
jää (gen jää, part jääd)
- jää
- Vesi külmub jääks – Vesi jäätyy jääksi.
- Jõgi on jääs, "jääkatte all" – Joki on jäässä, "jään peittämä".
Taivutus [muokkaa]
| Sijamuotoja | Yksikkö | Monikko |
|---|---|---|
| Nominatiivi | jää | jääd |
| Genetiivi | jää | jääde |
| Partitiivi | jääd | jääsid |
| Illatiivi | jäässe | jäädesse |