huurre

Suomi

Substantiivi

huurre (48)

1. jääkidekerros, joka syntyy pakkasella eri pinnoille

   Puiston penkit olivat huurteessa.

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	huurre	huurteet
genetiivi	huurteen	huurteiden huurteitten
partitiivi	huurretta	huurteita
akkusatiivi	huurre; huurteen	huurteet
Sisäpaikallissijat
inessiivi	huurteessa	huurteissa
elatiivi	huurteesta	huurteista
illatiivi	huurteeseen	huurteisiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	huurteella	huurteilla
ablatiivi	huurteelta	huurteilta
allatiivi	huurteelle	huurteille
Muut
essiivi	huurteena	huurteina
translatiivi	huurteeksi	huurteiksi
abessiivi	huurteetta	huurteitta
instruktiivi	–	huurtein
komitatiivi	–	huurteine- + omistusliite

Käännökset

1. pakkasen synnyttämä jääkidekerros

englanti: frost latina: gelū n.

ruotsi: frost saksa: Reif m. tšekki: jinovatka f.

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: huurteinen