tuura
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
tuura (10)
- jään rikkomiseen tai siihen reiän tekemiseen tarkoitettu puuvartinen talttamaisella tai tikarimaisella terästerällä varustettu työkalu, joka mahdollistaa verkkokalastuksen talvella
- Hakkasimme tuuralla vesiavannon järven jäähän.
- (historia) iso suippoteräinen kivikirves
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈt̪uːrɑ/
- tavutus: tuu‧ra
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tuura | tuurat |
| genetiivi | tuuran | tuurien (tuurain) |
| partitiivi | tuuraa | tuuria |
| akkusatiivi | tuura; tuuran |
tuurat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tuurassa | tuurissa |
| elatiivi | tuurasta | tuurista |
| illatiivi | tuuraan | tuuriin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tuuralla | tuurilla |
| ablatiivi | tuuralta | tuurilta |
| allatiivi | tuuralle | tuurille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tuurana | tuurina |
| translatiivi | tuuraksi | tuuriksi |
| abessiivi | tuuratta | tuuritta |
| instruktiivi | – | tuurin |
| komitatiivi | – | tuurine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tuura- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
balttilainen laina[1]
Käännökset[muokkaa]
1. jään rikkomiseen tai siihen reiän tekemiseen tarkoitettu puuvartinen talttamaisella tai tikarimaisella terästerällä varustettu työkalu
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- tuura Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).