instrumentti

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

instrumentti (5-C) (monikko instrumentit)

  1. keino, väline
  2. työkalu
    Äänirauta on kuoronjohtajan ja pianonvirittäjän instrumentti.
    Stetoskooppi on lääkärille tärkeä instrumentti.
  3. (vars. luonnontieteet) havaintoväline, mittauslaite
  4. (tekniikka) mittaus- tai säätölaite
  5. (lääketiede) kirurgin tai hammaslääkärin työkalu
    Suonipuristin on kirurgiassa tarvittava instrumentti.
  6. (oikeustiede) asiakirja
  7. (musiikki) soitin

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi instrumentti instrumentit
genetiivi instrumentin instrumenttien
(instrumenttein)
partitiivi instrumenttia instrumentteja
akkusatiivi instrumentti; instrumentin instrumentit
Sisäpaikallissijat
inessiivi instrumentissa instrumenteissa
elatiivi instrumentista instrumenteista
illatiivi instrumenttiin instrumentteihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi instrumentilla instrumenteilla
ablatiivi instrumentilta instrumenteilta
allatiivi instrumentille instrumenteille
Muut
essiivi instrumenttina instrumentteina
translatiivi instrumentiksi instrumenteiksi
abessiivi instrumentitta instrumenteitta
instruktiivi instrumentein
komitatiivi instrumentteine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]