instrument

Wikisanakirjasta
Katso myös: Instrument

Englanti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

instrument (monikko instruments)

  1. instrumentti, väline
  2. (musiikki) soitin, musiikki-instrumentti

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈɪnstɹəmənt/, /ˈɪnstɹʊmənt/
  • Näin äännetään alueella: Yhdysvallat

Verbi[muokkaa]

Taivutus
ind. prees. y. 3. p. instruments
part. prees. instrumenting
imp. & part. perf. instrumented

instrument

  1. käyttää mittavälineitä
  2. (musiikki) sovittaa

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]

Ranska[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

instrument m. (monikko instruments[luo])

  1. instrumentti, väline
  2. (musiikki) soitin, musiikki-instrumentti
    Le piano est un instrument de musique.
    Piano on soitin.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ɛ̃s.tʁy.mɑ̃/
  • Näin äännetään alueella: Ranska

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • instrument Trésor de la langue française informatisé -sanakirjassa (ranskaksi)

Romania[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

genetiivi/datiivi
yksikkö unui instrument
määräinen instrumentului
monikkounor instrumente
määräineninstrumentelor

instrument n. (määräinen: instrumentulmonikko: instrumente, määräinen: instrumentele)

  1. instrumentti
  2. soitin

Ruotsi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

instrument n. (5) (yks. määr. instrumentet[luo], mon. epämäär. instrument, mon. määr. instrumenten[luo])

  1. musiikki-instrumentti, soitin
  2. väline, välikappale
  3. asiakirja

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • instrument Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)
  • instrument Svensk ordbokissa SO:ssa (ruotsiksi)