emä

Katso myös: ema

Suomi

Substantiivi

emä (10)

1. eläimen äiti, joidenkin eläinlajien emo

   Varsan emä on nimeltään Tähti.

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	emä	emät
genetiivi	emän	emien (emäin)
partitiivi	emää	emiä
akkusatiivi	emä; emän	emät
Sisäpaikallissijat
inessiivi	emässä	emissä
elatiivi	emästä	emistä
illatiivi	emään	emiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	emällä	emillä
ablatiivi	emältä	emiltä
allatiivi	emälle	emille
Muut
essiivi	emänä	eminä
translatiivi	emäksi	emiksi
abessiivi	emättä	emittä
instruktiivi	–	emin
komitatiivi	–	emine- + omistusliite

Käännökset

1. eläimen vanhempi

Liittyvät sanat

emäalus, emäjoki, emäkallio, emäkarhu, emäkaupunki, emälaiva, emämaa, emännöidä, emäntä, emäpitäjä, emäpuu, emäs, emäseurakunta, emäsika, emätila, emätin, emävalhe, emo

Vepsä

Substantiivi

emä

1. äiti
2. emä