delta

Wikisanakirjasta
Katso myös: deltă
Wikipedia
Katso artikkeli Delta Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

delta (9)

  1. Κreikkalaisten aakkosten neljäs kirjain, kreikan kielen iso aakkonen: Δ, pieni: δ. Matematiikassa eroavaisuutta ilmaiseva symboli.
    Iso delta on kolmio.
  2. (maantiede) järveen tai mereen laskevan joen suulle muodostunut kolmion muotoinen alue, suisto
  3. (tietotekniikka) kahdesta tiedostosta otettu niiden eroavaisuuksien lista

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈdelt̪ɑ/, /ˈdelt̪ːɑ/
  • tavutus: del‧ta

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi delta deltat
genetiivi deltan deltojen
(deltain)
partitiivi deltaa deltoja
akkusatiivi delta;
deltan
deltat
sisäpaikallissijat
inessiivi deltassa deltoissa
elatiivi deltasta deltoista
illatiivi deltaan deltoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi deltalla deltoilla
ablatiivi deltalta deltoilta
allatiivi deltalle deltoille
muut sijamuodot
essiivi deltana deltoina
translatiivi deltaksi deltoiksi
abessiivi deltatta deltoitta
instruktiivi deltoin
komitatiivi deltoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo delta-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

deltalihas, deltasiipi

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • delta Kielitoimiston sanakirjassa
  • delta Tieteen termipankissa

Englanti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

delta (monikko deltas)

  1. (kielitiede) delta
  2. (maantiede) delta
  3. (matematiikka) muutos, Δ

Liittyvät sanat[muokkaa]

Espanja[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

delta f. (monikko deltas)

  1. Δ-kirjain
  2. (matematiikka) delta

Substantiivi[muokkaa]

delta m.

  1. delta, suisto
    Desastre ecológico en el delta del Ródano

Ranska[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

delta m. (monikko deltas[luo])

  1. delta, suisto
    le delta du Danube – Tonavan ~

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • delta Trésor de la langue française informatisé -sanakirjassa (ranskaksi)

Ruotsi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

delta n. (4) (yks. määr. deltat [luo], mon. epämäär. deltan [luo], mon. määr. deltana [luo])

  1. (kielitiede) delta
  2. (maantiede) delta

Verbi[muokkaa]

delta (epäsäännöllinen)

  1. osallistua, ottaa osaa

Taivutus[muokkaa]

  • Vanhahtavassa kielessä verbi taipuu myös infinitiivissä ja preesensissä vahvasti (alkuperäisen) -g-vartalon mukaan: deltaga, deltager, deltog, deltagit.
Taivutus – delta
Persoonamuodot
muoto aktiivi passiivi
preesens deltar
(deltager)
imperfekti deltog
supiini deltagit
imperatiivi delta
(deltag)
Nominaalimuodot

Etymologia[muokkaa]

del 'osa' + ta 'ottaa'

Liittyvät sanat[muokkaa]

Rinnakkaismuodot[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • delta Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)