aavistus

Suomi

Substantiivi

aavistus (39)

1. ennakkotunne, epäilys; tunne siitä, että jotakin tapahtuu.

   Minulla on sellainen aavistus, että hänellä on jokin ongelma, josta hän ei uskalla puhua.

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	aavistus	aavistukset
genetiivi	aavistuksen	aavistusten aavistuksien
partitiivi	aavistusta	aavistuksia
akkusatiivi	aavistus; aavistuksen	aavistukset
Sisäpaikallissijat
inessiivi	aavistuksessa	aavistuksissa
elatiivi	aavistuksesta	aavistuksista
illatiivi	aavistukseen	aavistuksiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	aavistuksella	aavistuksilla
ablatiivi	aavistukselta	aavistuksilta
allatiivi	aavistukselle	aavistuksille
Muut
essiivi	aavistuksena	aavistuksina
translatiivi	aavistukseksi	aavistuksiksi
abessiivi	aavistuksetta	aavistuksitta
instruktiivi	–	aavistuksin
komitatiivi	–	aavistuksine- + omistusliite

Rektio

• elatiivi: aavistus + mistä?

Onko sinulla aavistustakaan hänen olinpaikastaan?

Käännökset

englanti: hunch espanja: presentimiento m. italia: sentore

latina: praesensiō f. saksa: Ahnung f.

Liittyvät sanat

• aavistaa, aavistella, vaisto