tunne

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tunne (48)

  1. sisäinen mielentila, henkinen tuntemus
    Hän kamppaili vahvojen tunteiden vallassa.
  2. (erityisesti) kiinnostus, rakkaus
    Luuletko, että hänellä on tunteita sinua kohtaan?
  3. aisteihin perustuva tuntemus, tuntu
    Vatsassani on kumma tunne. Söin ehkä jotakin sopimatonta.
  4. aavistus jostain tulevasta
    Minulla on ikävä tunne, että jotain pahaa tapahtuu.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi tunne tunteet
genetiivi tunteen tunteiden
tunteitten
partitiivi tunnetta tunteita
akkusatiivi tunne; tunteen tunteet
Sisäpaikallissijat
inessiivi tunteessa tunteissa
elatiivi tunteesta tunteista
illatiivi tunteeseen tunteisiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi tunteella tunteilla
ablatiivi tunteelta tunteilta
allatiivi tunteelle tunteille
Muut
essiivi tunteena tunteina
translatiivi tunteeksi tunteiksi
abessiivi tunteetta tunteitta
instruktiivi tuntein
komitatiivi tunteine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Vieruskäsitteet[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

tunne

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä tuntea
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä tuntea
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä tuntea

Ruotsi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

tunne

  1. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko muoto sanasta tunn