tunne

Suomi

Substantiivi

tunne (48)

1. sisäinen mielentila, henkinen tuntemus

   Hän kamppaili vahvojen tunteiden vallassa.

2. (erityisesti) kiinnotus, rakkaus

   Luuletko että hänellä on tunteita sinua kohtaa?

3. aisteihin perustuva tuntemus, tuntu

   Vatsassani on kumma tunne. Söin ehkä jotakin sopimatonta.

4. aavistus jostain tulevasta

   Minulla on ikävä tunne, että jotain pahaa tapahtuu.

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	tunne	tunteet
genetiivi	tunteen	tunteiden tunteitten
partitiivi	tunnetta	tunteita
akkusatiivi	tunne; tunteen	tunteet
Sisäpaikallissijat
inessiivi	tunteessa	tunteissa
elatiivi	tunteesta	tunteista
illatiivi	tunteeseen	tunteisiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	tunteella	tunteilla
ablatiivi	tunteelta	tunteilta
allatiivi	tunteelle	tunteille
Muut
essiivi	tunteena	tunteina
translatiivi	tunteeksi	tunteiksi
abessiivi	tunteetta	tunteitta
instruktiivi	–	tuntein
komitatiivi	–	tunteine- + omistusliite

Käännökset

englanti: emotion, feeling espanja: afecto m. (positiivinen), emoción f., sentimiento m. ido: emoco

italia: emozione f. ranska: émotion f. saksa: Empfindung f., Gefühl n. tšekki: emoce

Verbi

tunne

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä tuntea
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä tuntea
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä tuntea