tunne
Wikisanakirja
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Suomi
[muokkaa] Substantiivi
tunne (48)
- mielentila; yleensä aisteihin sisäisesti (fyysisesti) tai ulkoisesti (sosiaalisesti) liittyvä tai perustuva
- Vatsassani on kumma tunne. Söin ehkä jotakin sopimatonta.
- Tunnen suurta iloa nähdessäni sinut.
- Minulla on ikävä tunne, että jotain pahaa tapahtuu.
[muokkaa] Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | tunne | tunteet |
| genetiivi | tunteen | tunteiden tunteitten |
| partitiivi | tunnetta | tunteita |
| akkusatiivi | tunne; tunteen | tunteet |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tunteessa | tunteissa |
| elatiivi | tunteesta | tunteista |
| illatiivi | tunteeseen | tunteisiin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tunteella | tunteilla |
| ablatiivi | tunteelta | tunteilta |
| allatiivi | tunteelle | tunteille |
| Muut | ||
| essiivi | tunteena | tunteina |
| translatiivi | tunteeksi | tunteiksi |
| abessiivi | tunteetta | tunteitta |
| instruktiivi | – | tuntein |
| komitatiivi | – | tunteine- + omistusliite |
[muokkaa] Käännökset
|
|
Verbi
tunne
