oletus

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

oletus (39)[1]

  1. väite jonka ajatellaan olevan tosi ajattelun pohjana; muodostaa premissin

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi oletus oletukset
genetiivi oletuksen oletusten
oletuksien
partitiivi oletusta oletuksia
akkusatiivi oletus; oletuksen oletukset
Sisäpaikallissijat
inessiivi oletuksessa oletuksissa
elatiivi oletuksesta oletuksista
illatiivi oletukseen oletuksiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi oletuksella oletuksilla
ablatiivi oletukselta oletuksilta
allatiivi oletukselle oletuksille
Muut
essiivi oletuksena oletuksina
translatiivi oletukseksi oletuksiksi
abessiivi oletuksetta oletuksitta
instruktiivi oletuksin
komitatiivi oletuksine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39