premissi

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

premissi (5)

  1. ehto, lähtökohta, rajoitus, edellytys
  2. (logiikka) päättelyn aluksi tunnettu asia, joista voi johtaa johtopäätöksiä
    Deduktiossa premisseistä eli edellytyksistä johdetaan konkluusio eli johtopäätös.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpremisːi/
  • tavutus: pre‧mis‧si

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi premissi premissit
genetiivi premissin premissien
(premissein)
partitiivi premissiä premissejä
akkusatiivi premissi;
premissin
premissit
sisäpaikallissijat
inessiivi premississä premisseissä
elatiivi premissistä premisseistä
illatiivi premissiin premisseihin
ulkopaikallissijat
adessiivi premissillä premisseillä
ablatiivi premissiltä premisseiltä
allatiivi premissille premisseille
muut sijamuodot
essiivi premissinä premisseinä
translatiivi premissiksi premisseiksi
abessiivi premissittä premisseittä
instruktiivi premissein
komitatiivi premisseine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo premissi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]