ylpeys

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ylpeys (40)[1]

  1. se, että on ylpeä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈylpeys/ tai /ˈylpey̯s/
  • tavutus: yl‧pe‧ys / yl‧peys

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ylpeys ylpeydet
genetiivi ylpeyden ylpeyksien
partitiivi ylpeyttä ylpeyksiä
akkusatiivi ylpeys;
ylpeyden
ylpeydet
sisäpaikallissijat
inessiivi ylpeydessä ylpeyksissä
elatiivi ylpeydestä ylpeyksistä
illatiivi ylpeyteen ylpeyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ylpeydellä ylpeyksillä
ablatiivi ylpeydeltä ylpeyksiltä
allatiivi ylpeydelle ylpeyksille
muut sijamuodot
essiivi ylpeytenä ylpeyksinä
translatiivi ylpeydeksi ylpeyksiksi
abessiivi ylpeydettä ylpeyksittä
instruktiivi ylpeyksin
komitatiivi ylpeyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo ylpeyde-
vahva vartalo ylpeyte-
konsonantti-
vartalo
ylpeyt-

Etymologia[muokkaa]

sanan ylpeä vartalosta ylpe- ja suffiksista -ys

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

ammattiylpeys, rotuylpeys, sukuylpeys

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • ylpeys Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40