ylpeys
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]ylpeys (40)
- se, että on ylpeä
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈylpeys/ tai /ˈylpey̯s/
- tavutus: yl‧pe‧ys / yl‧peys
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ylpeys | ylpeydet |
| genetiivi | ylpeyden | ylpeyksien |
| partitiivi | ylpeyttä | ylpeyksiä |
| akkusatiivi | ylpeys; ylpeyden |
ylpeydet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ylpeydessä | ylpeyksissä |
| elatiivi | ylpeydestä | ylpeyksistä |
| illatiivi | ylpeyteen | ylpeyksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ylpeydellä | ylpeyksillä |
| ablatiivi | ylpeydeltä | ylpeyksiltä |
| allatiivi | ylpeydelle | ylpeyksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ylpeytenä | ylpeyksinä |
| translatiivi | ylpeydeksi | ylpeyksiksi |
| abessiivi | ylpeydettä | ylpeyksittä |
| instruktiivi | – | ylpeyksin |
| komitatiivi | – | ylpeyksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | ylpeyde- | |
| vahva vartalo | ylpeyte- | |
| konsonantti- vartalo |
ylpeyt- | |