yhtenäisyys

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

yhtenäisyys (40)

  1. se, että on yhtenäinen

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi yhtenäisyys yhtenäisyydet
genetiivi yhtenäisyyden yhtenäisyyksien
partitiivi yhtenäisyyttä yhtenäisyyksiä
akkusatiivi yhtenäisyys; yhtenäisyyden yhtenäisyydet
Sisäpaikallissijat
inessiivi yhtenäisyydessä yhtenäisyyksissä
elatiivi yhtenäisyydestä yhtenäisyyksistä
illatiivi yhtenäisyyteen yhtenäisyyksiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi yhtenäisyydellä yhtenäisyyksillä
ablatiivi yhtenäisyydeltä yhtenäisyyksiltä
allatiivi yhtenäisyydelle yhtenäisyyksille
Muut
essiivi yhtenäisyytenä yhtenäisyyksinä
translatiivi yhtenäisyydeksi yhtenäisyyksiksi
abessiivi yhtenäisyydettä yhtenäisyyksittä
instruktiivi yhtenäisyyksin
komitatiivi yhtenäisyyksine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

sanan yhtenäinen heikosta vartalosta yhtenäis- ja takaliitteestä -yys

Käännökset[muokkaa]