vitutus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vitutus (39)[1]

  1. (alatyyliä) se, että jokin harmittaa suuresti
    Voiko vitutukseen kuolla?

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋit̪ut̪us/
  • tavutus: vi‧tu‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vitutus vitutukset
genetiivi vitutuksen vitutusten
vitutuksien
partitiivi vitutusta vitutuksia
akkusatiivi vitutus;
vitutuksen
vitutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi vitutuksessa vitutuksissa
elatiivi vitutuksesta vitutuksista
illatiivi vitutukseen vitutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi vitutuksella vitutuksilla
ablatiivi vitutukselta vitutuksilta
allatiivi vitutukselle vitutuksille
muut sijamuodot
essiivi vitutuksena vitutuksina
translatiivi vitutukseksi vitutuksiksi
abessiivi vitutuksetta vitutuksitta
instruktiivi vitutuksin
komitatiivi vitutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vitutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
vitutus-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Rinnakkaismuodot[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • vitutus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39