virsu

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

virsu (1)[1]

  1. tuohen suikaleista tai niinestä punottu matala jalkine, jossa ei ole erillistä anturaa eikä korkoa
  2. esim. muovista tehty edellisen jäljitelmä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋirsu/
  • tavutus: vir‧su

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi virsu virsut
genetiivi virsun virsujen
partitiivi virsua virsuja
akkusatiivi virsu;
virsun
virsut
sisäpaikallissijat
inessiivi virsussa virsuissa
elatiivi virsusta virsuista
illatiivi virsuun virsuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi virsulla virsuilla
ablatiivi virsulta virsuilta
allatiivi virsulle virsuille
muut sijamuodot
essiivi virsuna virsuina
translatiivi virsuksi virsuiksi
abessiivi virsutta virsuitta
instruktiivi virsuin
komitatiivi virsuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo virsu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

muinaisvenäläinen laina[2]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

tuohivirsu

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • virsu Kielitoimiston sanakirjassa

Latvia[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

virsu

  1. (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivi sanasta virsa
  2. (taivutusmuoto) yksikön instrumentaali sanasta virsa
  3. (taivutusmuoto) monikon genetiivi sanasta virsa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1
  2. Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).