viritin

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

viritin (33-C)

  1. radion osa, jolla vastaanotin säädetään ottamaan vastaan signaalia tietyllä aallonpituudella
    Uusissa digibokseissa voi olla kaksi viritintä.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi viritin virittimet
genetiivi virittimen virittimien
viritinten
partitiivi viritintä virittimiä
akkusatiivi viritin; virittimen virittimet
sisäpaikallissijat
inessiivi virittimessä virittimissä
elatiivi virittimestä virittimistä
illatiivi virittimeen virittimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi virittimellä virittimillä
ablatiivi virittimeltä virittimiltä
allatiivi virittimelle virittimille
muut sijamuodot
essiivi virittimenä
(viritinnä)
virittiminä
translatiivi virittimeksi virittimiksi
abessiivi virittimettä virittimittä
instruktiivi virittimin
komitatiivi virittimine-
+ omistusliite

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • viritin Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi[muokkaa]

viritin

  1. (taivutusmuoto) yksikön 1. persoonan imperfekti verbistä virittää