viriäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
viriäminen (38)
- teonnimi verbistä viritä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | viriäminen | viriämiset |
| genetiivi | viriämisen | viriämisten viriämisien |
| partitiivi | viriämistä | viriämisiä |
| akkusatiivi | viriäminen; viriämisen |
viriämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | viriämisessä | viriämisissä |
| elatiivi | viriämisestä | viriämisistä |
| illatiivi | viriämiseen | viriämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | viriämisellä | viriämisillä |
| ablatiivi | viriämiseltä | viriämisiltä |
| allatiivi | viriämiselle | viriämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | viriämisenä (viriämisnä) |
viriämisinä |
| translatiivi | viriämiseksi | viriämisiksi |
| abessiivi | viriämisettä | viriämisittä |
| instruktiivi | – | viriämisin |
| komitatiivi | – | viriämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | viriämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
viriämis- | |