viritä

Suomi

Verbi

viritä (75) (taivutus)

1. käynnistyä vähitellen

   Tuuli virisi auringon noustessa. Mahtaako siitä kehkeytyä myrsky.

   Tuuli sai illalla sammuneen nuotion uudelleen viriämään, olisi voinut levitä metsäpaloksi.

   Bussin odottajien keskuudessa virisi yllättäen keskustelu liikenneolojen kurjuudesta.

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋirit̪æˣ/
• tavutus: vi‧ri‧tä

Liittyvät sanat

• virjetä

Johdokset

• substantiivit: viriö

Aiheesta muualla

• viritä Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

viritä

1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä virittää
2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä virittää
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä virittää