vilkkaus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vilkkaus (40)[1]

  1. se, että on vilkas

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋilkːɑus/ tai /ˈʋilkːɑu̯s/
  • tavutus: vilk‧ka‧us / vilk‧kaus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vilkkaus vilkkaudet
genetiivi vilkkauden vilkkauksien
partitiivi vilkkautta vilkkauksia
akkusatiivi vilkkaus;
vilkkauden
vilkkaudet
sisäpaikallissijat
inessiivi vilkkaudessa vilkkauksissa
elatiivi vilkkaudesta vilkkauksista
illatiivi vilkkauteen vilkkauksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi vilkkaudella vilkkauksilla
ablatiivi vilkkaudelta vilkkauksilta
allatiivi vilkkaudelle vilkkauksille
muut sijamuodot
essiivi vilkkautena vilkkauksina
translatiivi vilkkaudeksi vilkkauksiksi
abessiivi vilkkaudetta vilkkauksitta
instruktiivi vilkkauksin
komitatiivi vilkkauksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo vilkkaude-
vahva vartalo vilkkaute-
konsonantti-
vartalo
vilkkaut-

Etymologia[muokkaa]

sanan vilkas vartalosta vilkka- ja suffiksista -us

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40