viivyttäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
viivyttäminen (38)
- teonnimi verbistä viivyttää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | viivyttäminen | viivyttämiset |
| genetiivi | viivyttämisen | viivyttämisten viivyttämisien |
| partitiivi | viivyttämistä | viivyttämisiä |
| akkusatiivi | viivyttäminen; viivyttämisen |
viivyttämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | viivyttämisessä | viivyttämisissä |
| elatiivi | viivyttämisestä | viivyttämisistä |
| illatiivi | viivyttämiseen | viivyttämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | viivyttämisellä | viivyttämisillä |
| ablatiivi | viivyttämiseltä | viivyttämisiltä |
| allatiivi | viivyttämiselle | viivyttämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | viivyttämisenä (viivyttämisnä) |
viivyttämisinä |
| translatiivi | viivyttämiseksi | viivyttämisiksi |
| abessiivi | viivyttämisettä | viivyttämisittä |
| instruktiivi | – | viivyttämisin |
| komitatiivi | – | viivyttämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | viivyttämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
viivyttämis- | |