viittominen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
viittominen (38)
- teonnimi verbistä viittoa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | viittominen | viittomiset |
| genetiivi | viittomisen | viittomisten viittomisien |
| partitiivi | viittomista | viittomisia |
| akkusatiivi | viittominen; viittomisen |
viittomiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | viittomisessa | viittomisissa |
| elatiivi | viittomisesta | viittomisista |
| illatiivi | viittomiseen | viittomisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | viittomisella | viittomisilla |
| ablatiivi | viittomiselta | viittomisilta |
| allatiivi | viittomiselle | viittomisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | viittomisena (viittomisna) |
viittomisina |
| translatiivi | viittomiseksi | viittomisiksi |
| abessiivi | viittomisetta | viittomisitta |
| instruktiivi | – | viittomisin |
| komitatiivi | – | viittomisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | viittomise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
viittomis- | |