viittaus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]viittaus (39)
- käden nosto eleenä huomion merkiksi, viittaaminen, usein puheenvuoron pyytämiseksi
- Ahkera viittaus tunnilla nostaa arvosanaa.
- mikä tahansa (puhuttuun tai kirjoitettuun) tekstiin sisältyvä seikka joka viittaa johonkin toiseen, esim. vihje eli neuvo asian tarkoituksesta tai viite eli maininta asian edellisestä käsittelystä
- Sarja sisältää lukuisia viittauksia aiempiin tapahtumiin.
- viittaus tekstistä toiseen eli intertekstuaalisuus
- tekstissä käytetty väline lähdeviitteen merkitsemisenä (esim. yläindeksoitu numero, kuten 1 tai 1)), missä asiatiedon lähde on kokonaisena merkitty lähdeluettelossa tai yksittäisen sivun alalaidassa alaviitteenä
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈʋiːt̪ːɑus/ tai /ˈʋiːt̪ːɑu̯s/
- tavutus: viit‧ta‧us / viit‧taus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | viittaus | viittaukset |
| genetiivi | viittauksen | viittausten viittauksien |
| partitiivi | viittausta | viittauksia |
| akkusatiivi | viittaus; viittauksen |
viittaukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | viittauksessa | viittauksissa |
| elatiivi | viittauksesta | viittauksista |
| illatiivi | viittaukseen | viittauksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | viittauksella | viittauksilla |
| ablatiivi | viittaukselta | viittauksilta |
| allatiivi | viittaukselle | viittauksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | viittauksena | viittauksina |
| translatiivi | viittaukseksi | viittauksiksi |
| abessiivi | viittauksetta | viittauksitta |
| instruktiivi | – | viittauksin |
| komitatiivi | – | viittauksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | viittaukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
viittaus- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. käden nosto
|
2. seikka joka viittaa toiseen
|
|
3. tekstissä käytetty väline
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adjektiivit: viittauksellinen