viite
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]- kirjeen tai asiakirjan alussa oleva lyhyt maininta asian edellisestä käsittelystä
- tekstissä tai tekstin lopussa oleva maininta lähteestä tai asiaan liittyvästä sivuseikasta
- vihje jostakin asiasta
- Tutkijoiden mukaan Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa on havaittu viitteitä, että koronavirus olisi muuntautunut aiempaa tehokkaammin leviävämmäksi mutta vähemmän tappavaksi. (is.fi)
- (ohjelmointi) osoite, joka sallii jonkin tiedon käytön, osoitin
- (ohjelmointi) erityisesti C++-kielessä suora viittaus, joka antaa toisen nimen muuttujalle
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈʋiːt̪eˣ/
- tavutus: vii‧te
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | viite | viitteet |
| genetiivi | viitteen | viitteiden viitteitten |
| partitiivi | viitettä | viitteitä |
| akkusatiivi | viite; viitteen |
viitteet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | viitteessä | viitteissä |
| elatiivi | viitteestä | viitteistä |
| illatiivi | viitteeseen | viitteisiin viitteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | viitteellä | viitteillä |
| ablatiivi | viitteeltä | viitteiltä |
| allatiivi | viitteelle | viitteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | viitteenä | viitteinä |
| translatiivi | viitteeksi | viitteiksi |
| abessiivi | viitteettä | viitteittä |
| instruktiivi | – | viittein |
| komitatiivi | – | viitteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | viittee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
viitet- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. kirjeen tai asiakirjan alussa oleva lyhyt maininta asian edellisestä käsittelystä
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adjektiivit: viitteellinen, viitteetön
- verbit: viitteistää
Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- viite Kielitoimiston sanakirjassa
Viro
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]viite
- yksikön genetiivimuoto sanasta viide