viiri

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

viiri (5)[1]

  1. lipunkaltainen kankaasta valmistettu kapea tunnus, jota käytetään noudattaen eri käytäntöjä ja sääntöjä kuin lippujen käytössä.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋiːri/
  • tavutus: vii‧ri

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi viiri viirit
genetiivi viirin viirien
(viirein)
partitiivi viiriä viirejä
akkusatiivi viiri;
viirin
viirit
sisäpaikallissijat
inessiivi viirissä viireissä
elatiivi viiristä viireistä
illatiivi viiriin viireihin
ulkopaikallissijat
adessiivi viirillä viireillä
ablatiivi viiriltä viireiltä
allatiivi viirille viireille
muut sijamuodot
essiivi viirinä viireinä
translatiivi viiriksi viireiksi
abessiivi viirittä viireittä
instruktiivi viirein
komitatiivi viireine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo viiri-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

isännänviiri, turvaviiri, tuuliviiri, viirisalko, viiritanko, viirivehka

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • viiri Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5