tunnus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tunnus (39)

  1. tietyssä joukossa yksiselitteinen nimi jollekin asialle
    henkilötunnus, käyttäjätunnus
  2. muu merkki, josta asia tunnistetaan
    liiketunnus
  3. (kielitiede) sanan taivutusmuotoa ilmaiseva pääte
    monikon tunnus
  4. (fysiikka) suureelle tai yksikölle annettu merkki tai lyhyt merkkiyhdistelmä

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tunnus tunnukset
genetiivi tunnuksen tunnusten
tunnuksien
partitiivi tunnusta tunnuksia
akkusatiivi tunnus;
tunnuksen
tunnukset
sisäpaikallissijat
inessiivi tunnuksessa tunnuksissa
elatiivi tunnuksesta tunnuksista
illatiivi tunnukseen tunnuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tunnuksella tunnuksilla
ablatiivi tunnukselta tunnuksilta
allatiivi tunnukselle tunnuksille
muut sijamuodot
essiivi tunnuksena tunnuksina
translatiivi tunnukseksi tunnuksiksi
abessiivi tunnuksetta tunnuksitta
instruktiivi tunnuksin
komitatiivi tunnuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tunnukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
tunnus-

Etymologia[muokkaa]

Mahdollisesti johdettu verbistä tuntea

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

henkilötunnus, kansallisuustunnus, kielitunnus, käyttäjätunnus, liiketunnus, rekisteritunnus, sosiaaliturvatunnus, tunnuskirjain, tunnuskuva, tunnuskuvio, tunnuslause, tunnuslevy, tunnusluku, tunnusmajakka, tunnussana, tunnussävel, tunnussävelmä, tunnusteko, tunnusvalo, tunnusväri, verkkotunnus, yksikkötunnus

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • tunnus Kielitoimiston sanakirjassa
  • tunnus Tieteen termipankissa