tunnus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]tunnus (39)
- tietyssä joukossa yksiselitteinen nimi jollekin asialle
- henkilötunnus, käyttäjätunnus
- muu merkki, josta asia tunnistetaan
- liiketunnus
- (kielitiede) sanan taivutusmuotoa ilmaiseva pääte
- monikon tunnus
- (fysiikka) suureelle tai yksikölle annettu merkki tai lyhyt merkkiyhdistelmä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tunnus | tunnukset |
| genetiivi | tunnuksen | tunnusten tunnuksien |
| partitiivi | tunnusta | tunnuksia |
| akkusatiivi | tunnus; tunnuksen |
tunnukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tunnuksessa | tunnuksissa |
| elatiivi | tunnuksesta | tunnuksista |
| illatiivi | tunnukseen | tunnuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tunnuksella | tunnuksilla |
| ablatiivi | tunnukselta | tunnuksilta |
| allatiivi | tunnukselle | tunnuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tunnuksena | tunnuksina |
| translatiivi | tunnukseksi | tunnuksiksi |
| abessiivi | tunnuksetta | tunnuksitta |
| instruktiivi | – | tunnuksin |
| komitatiivi | – | tunnuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tunnukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
tunnus- | |
Etymologia
[muokkaa]Mahdollisesti johdettu verbistä tuntea
Käännökset
[muokkaa]1. tietyssä joukossa yksiselitteinen nimi jollekin asialle
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]alkumusiikki, henkilötunnus, joukko-osastotunnus, kansallisuustunnus, kielitunnus, käyttäjätunnus, liiketunnus, rekisteritunnus, sosiaaliturvatunnus, tunnuskirjain, tunnuskuva, tunnuskuvio, tunnuslause, tunnuslevy, tunnusluku, tunnusmajakka, tunnusmusiikki, tunnussana, tunnussävel, tunnussävelmä, tunnusteko, tunnusvalo, tunnusväri, verkkotunnus, yksikkötunnus