viileys

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

viileys (40)[1]

  1. se, että on viileä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋiːleys/ tai /ˈʋiːley̯s/
  • tavutus: vii‧le‧ys / vii‧leys

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi viileys viileydet
genetiivi viileyden viileyksien
partitiivi viileyttä viileyksiä
akkusatiivi viileys;
viileyden
viileydet
sisäpaikallissijat
inessiivi viileydessä viileyksissä
elatiivi viileydestä viileyksistä
illatiivi viileyteen viileyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi viileydellä viileyksillä
ablatiivi viileydeltä viileyksiltä
allatiivi viileydelle viileyksille
muut sijamuodot
essiivi viileytenä viileyksinä
translatiivi viileydeksi viileyksiksi
abessiivi viileydettä viileyksittä
instruktiivi viileyksin
komitatiivi viileyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo viileyde-
vahva vartalo viileyte-
konsonantti-
vartalo
viileyt-

Etymologia[muokkaa]

sanan viileä vartalosta viile- ja suffiksista -ys

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • viileys Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40