viilaava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
viilaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä viilata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | viilaava | viilaavat |
| genetiivi | viilaavan | viilaavien (viilaavain) |
| partitiivi | viilaavaa | viilaavia |
| akkusatiivi | viilaava; viilaavan | viilaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | viilaavassa | viilaavissa |
| elatiivi | viilaavasta | viilaavista |
| illatiivi | viilaavaan | viilaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | viilaavalla | viilaavilla |
| ablatiivi | viilaavalta | viilaavilta |
| allatiivi | viilaavalle | viilaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | viilaavana | viilaavina |
| translatiivi | viilaavaksi | viilaaviksi |
| abessiivi | viilaavatta | viilaavitta |
| instruktiivi | – | viilaavin |
| komitatiivi | – | viilaavine |