vihastuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
vihastuminen (38)
- teonnimi verbistä vihastua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vihastuminen | vihastumiset |
| genetiivi | vihastumisen | vihastumisten vihastumisien |
| partitiivi | vihastumista | vihastumisia |
| akkusatiivi | vihastuminen; vihastumisen |
vihastumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vihastumisessa | vihastumisissa |
| elatiivi | vihastumisesta | vihastumisista |
| illatiivi | vihastumiseen | vihastumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vihastumisella | vihastumisilla |
| ablatiivi | vihastumiselta | vihastumisilta |
| allatiivi | vihastumiselle | vihastumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vihastumisena (vihastumisna) |
vihastumisina |
| translatiivi | vihastumiseksi | vihastumisiksi |
| abessiivi | vihastumisetta | vihastumisitta |
| instruktiivi | – | vihastumisin |
| komitatiivi | – | vihastumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vihastumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
vihastumis- | |