vieraannuttaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
vieraannuttaminen (38)
- menettely, jossa lapsen kanssa asuva lapsen huoltaja pyrkii vanhempien erottua eri tavoin estämään lapsen tapaamiset toisaalla asuvan vanhemman kanssa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vieraannuttaminen | vieraannuttamiset |
| genetiivi | vieraannuttamisen | vieraannuttamisten vieraannuttamisien |
| partitiivi | vieraannuttamista | vieraannuttamisia |
| akkusatiivi | vieraannuttaminen; vieraannuttamisen |
vieraannuttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vieraannuttamisessa | vieraannuttamisissa |
| elatiivi | vieraannuttamisesta | vieraannuttamisista |
| illatiivi | vieraannuttamiseen | vieraannuttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vieraannuttamisella | vieraannuttamisilla |
| ablatiivi | vieraannuttamiselta | vieraannuttamisilta |
| allatiivi | vieraannuttamiselle | vieraannuttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vieraannuttamisena (vieraannuttamisna) |
vieraannuttamisina |
| translatiivi | vieraannuttamiseksi | vieraannuttamisiksi |
| abessiivi | vieraannuttamisetta | vieraannuttamisitta |
| instruktiivi | – | vieraannuttamisin |
| komitatiivi | – | vieraannuttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vieraannuttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
vieraannuttamis- | |
Käännökset[muokkaa]
1. menettely
|
|