viekoitus

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

viekoitus (39)

  1. houkutus

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋie̯koi̯t̪us/
  • tavutus: vie‧koi‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi viekoitus viekoitukset
genetiivi viekoituksen viekoitusten
viekoituksien
partitiivi viekoitusta viekoituksia
akkusatiivi viekoitus;
viekoituksen
viekoitukset
sisäpaikallissijat
inessiivi viekoituksessa viekoituksissa
elatiivi viekoituksesta viekoituksista
illatiivi viekoitukseen viekoituksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi viekoituksella viekoituksilla
ablatiivi viekoitukselta viekoituksilta
allatiivi viekoitukselle viekoituksille
muut sijamuodot
essiivi viekoituksena viekoituksina
translatiivi viekoitukseksi viekoituksiksi
abessiivi viekoituksetta viekoituksitta
instruktiivi viekoituksin
komitatiivi viekoituksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo viekoitukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
viekoitus-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]