Siirry sisältöön

viehkeys

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

viehkeys (40)[1]

  1. se, että on viehkeä

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈʋie̯hkeys/ tai /ˈʋie̯hkey̯s/
  • tavutus: vieh‧ke‧ys / vieh‧keys

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi viehkeys viehkeydet
genetiivi viehkeyden viehkeyksien
partitiivi viehkeyttä viehkeyksiä
akkusatiivi viehkeys;
viehkeyden
viehkeydet
sisäpaikallissijat
inessiivi viehkeydessä viehkeyksissä
elatiivi viehkeydestä viehkeyksistä
illatiivi viehkeyteen viehkeyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi viehkeydellä viehkeyksillä
ablatiivi viehkeydeltä viehkeyksiltä
allatiivi viehkeydelle viehkeyksille
muut sijamuodot
essiivi viehkeytenä viehkeyksinä
translatiivi viehkeydeksi viehkeyksiksi
abessiivi viehkeydettä viehkeyksittä
instruktiivi viehkeyksin
komitatiivi viehkeyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo viehkeyde-
vahva vartalo viehkeyte-
konsonantti-
vartalo
viehkeyt-

Etymologia

[muokkaa]

sanan viehkeä vartalosta viehke- ja suffiksista -ys

Käännökset

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]

Viitteet

[muokkaa]
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40