velaari
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]velaari (6)
- (fonetiikka) äänne, jota äännettäessä kieli koskettaa kitalaen pehmeää takaosaa
- suomen velaareja ovat g, ŋ ja k
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | velaari | velaarit |
| genetiivi | velaarin | velaarien velaareiden velaareitten |
| partitiivi | velaaria | velaareita velaareja |
| akkusatiivi | velaari; velaarin |
velaarit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | velaarissa | velaareissa |
| elatiivi | velaarista | velaareista |
| illatiivi | velaariin | velaareihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | velaarilla | velaareilla |
| ablatiivi | velaarilta | velaareilta |
| allatiivi | velaarille | velaareille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | velaarina | velaareina |
| translatiivi | velaariksi | velaareiksi |
| abessiivi | velaaritta | velaareitta |
| instruktiivi | – | velaarein |
| komitatiivi | – | velaareine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | velaari- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |