vannotus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
vannotus (39)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈʋɑnːot̪us/
- tavutus: van‧no‧tus
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vannotus | vannotukset |
| genetiivi | vannotuksen | vannotusten vannotuksien |
| partitiivi | vannotusta | vannotuksia |
| akkusatiivi | vannotus; vannotuksen |
vannotukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vannotuksessa | vannotuksissa |
| elatiivi | vannotuksesta | vannotuksista |
| illatiivi | vannotukseen | vannotuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vannotuksella | vannotuksilla |
| ablatiivi | vannotukselta | vannotuksilta |
| allatiivi | vannotukselle | vannotuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vannotuksena | vannotuksina |
| translatiivi | vannotukseksi | vannotuksiksi |
| abessiivi | vannotuksetta | vannotuksitta |
| instruktiivi | – | vannotuksin |
| komitatiivi | – | vannotuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vannotukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
vannotus- | |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä vannottaa (vannot- + -us)
Käännökset[muokkaa]
1. vannottaminen
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- vannotus Kielitoimiston sanakirjassa