vana
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
![]() |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
vana (9)
- aluksen ilmaan tai veteen jättämä kulkujälki, perävana
- Veneen vana katoaa pian aaltoihin.
- Lentokoneiden taivaalle piirtämät vanat näkyvät sopivalla säällä vielä pitkään koneiden mentyä.
- vako, uurros
- Kottaraiset tulevat auran vanalle etsimään matoja.
- (kasvitiede) kasvin ilmaverson varsiosa
Etymologia[muokkaa]
(kasvin) Elias Lönnrotin käyttöön ottama uudissana[1]
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈʋɑnɑ/, [ˈʋɑ̝nɑ̝]
- tavutus: va‧na
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | vana | vanat |
genetiivi | vanan | vanojen (vanain) |
partitiivi | vanaa | vanoja |
akkusatiivi | vana; vanan |
vanat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | vanassa | vanoissa |
elatiivi | vanasta | vanoista |
illatiivi | vanaan | vanoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | vanalla | vanoilla |
ablatiivi | vanalta | vanoilta |
allatiivi | vanalle | vanoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | vanana | vanoina |
translatiivi | vanaksi | vanoiksi |
abessiivi | vanatta | vanoitta |
instruktiivi | – | vanoin |
komitatiivi | – | vanoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | vana- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset[muokkaa]
1. vana ilmassa tai vedessä
|
|
3. kasvitiede
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
jälkivana, kukkavana, perävana, vanavesi
Aiheesta muualla[muokkaa]
Ido[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
vana
Latina[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
vāna
- (taivutusmuoto) yksikön feminiinimuoto sanasta vānus
- (taivutusmuoto) monikon neutrimuoto sanasta vānus
- (taivutusmuoto) monikon neutrin akkusatiivimuoto sanasta vānus
Adjektiivi
vānā
- (taivutusmuoto) yksikön feminiinin ablatiivimuoto sanasta vānus
Ruotsi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
vana yl. (1) (yks. määr. vanan [luo], mon. epämäär. vanor [luo], mon. määr. vanorna [luo])
Aiheesta muualla[muokkaa]
- vana Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)
Tšekki[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
vana f.
Viro[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
vana (gen. vana, part. vana)
- vanha
- vana inimene – vanha ihminen
- vana aednik, õpetaja, tööline – Vanha puutarhuri, opettaja, työntekijä
- vanema põlve kirjanik – vanhemman polven kirjailija
- Tallinn on vana linn. – Tallinna on vanha kaupunki.
Taivutus[muokkaa]
Sijamuotoja | Yksikkö | Monikko |
---|---|---|
Nominatiivi | vana | vanad |
Genetiivi | vana | vanade |
Partitiivi | vana | vanu vanasid |
Illatiivi | vanasse | vanadesse (vanusse) |
- (mahdollinen)
Vertailuasteet[muokkaa]
- komparatiivi vanem
- superlatiivi kõige vanem ja vanim
Liittyvät sanat[muokkaa]
Vastakohdat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
- vanaaegne, vanamoodne
- igivana
- vanamees, vanaisa, vanaema, vanatädi, vanamutt, vanavanem, vanavanaema,
- vanalinn, vanainimene, vanaeit, vanahärra, vanasõna, vanarahvas, vanaproua, vanatühi, vanapaar, vanapoiss,
- jõuluvana, näärivana
- vanadekodu
Substantiivi[muokkaa]
vana (gen. vana, part. vana)
- vanha
- vanad ja noored – vanhat ja nuoret
Taivutus[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- vana Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
- vana sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)
Võro[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
vana (gen. vana, part. vanna)
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Elias Lönnrot, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tietopaketti. Raija Majamaa 2007. Viitattu 16.7.2016.
Luokat:
- Suomen sanat
- Suomen kielen substantiivit
- Suomen kielen käänteissanakirja
- Suomen kielen 9. taivutustyypin sanat
- Suomen kielen kasvitieteen sanasto
- Suomen kielen kaksitavuiset sanat
- Idon sanat
- Idon kielen adjektiivit
- Latinan adjektiivien taivutusmuodot
- Ruotsin sanat
- Ruotsin kielen substantiivit
- Tšekin sanat
- Tšekin kielen substantiivit
- Viron sanat
- Viron kielen adjektiivit
- Viron kielen substantiivit
- Võron sanat
- Võron kielen adjektiivit
- Suomen kielen uudissanat