vana

Suomi

Substantiivi

vana (9)

1. aluksen ilmaan tai veteen jättämä kulkujälki, perävana

   Veneen vana katoaa pian aaltoihin.

   Lentokoneiden taivaalle piirtämät vanat näkyvät sopivalla säällä vielä pitkään koneiden mentyä.

2. vako, uurros

   Kottaraiset tulevat auran vanalle etsimään matoja.

3. (kasvitiede) kasvin ilmaverson varsiosa

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋɑnɑ/, [ˈʋɑ̝nɑ̝]
• tavutus: va‧na

Käännökset

1. vana ilmassa tai vedessä

bulgaria: след m. englanti: trail, (lentokoneen) condensation trail, contrail

venäjä: след m.

2. auran vana

Ks. vako, uurros

3. kasvitiede

ruotsi: stängel

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: vanamo

Yhdyssanat

jälkivana, kukkavana, perävana, vanavesi

Aiheesta muualla

• vana Kielitoimiston sanakirjassa
• vana Tieteen termipankissa
• vana Suomen etymologisessa sanakirjassa

Espanja

Adjektiivi

vana

1. yksikön feminiinimuoto sanasta vano

Ido

Adjektiivi

vana

1. turha, tulokseton

Latina

Adjektiivi

vāna

1. yksikön feminiinimuoto sanasta vānus
2. monikon neutrimuoto sanasta vānus
3. (taivutusmuoto) monikon neutrin akkusatiivimuoto sanasta vānus

Adjektiivi

vānā

1. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin ablatiivimuoto sanasta vānus

Ruotsi

Substantiivi

vana yl. (1) (yks. määr. vanan[luo], mon. epämäär. vanor[luo], mon. määr. vanorna[luo])

1. tapa, tottumus, rutiini

Aiheesta muualla

• vana Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)

Tšekki

Substantiivi

vana f.

1. amme, kylpyamme

Viro

Adjektiivi

vana (gen. vana, part. vana)

1. vanha

   vana inimene – vanha ihminen

   vana aednik, õpetaja, tööline – Vanha puutarhuri, opettaja, työntekijä

   vanema põlve kirjanik – vanhemman polven kirjailija

   Tallinn on vana linn. – Tallinna on vanha kaupunki.

Taivutus

• ÕS 2018 tyyppi 17u (saba) saba

  Näytä/piilota taivutustaulukko

	yksikkö	monikko
nominatiivi	vana	vanad
genetiivi	vana	vanade
partitiivi	vana	vanu vanasid
illatiivi	vanasse	vanadesse vanusse
inessiivi	vanas	vanades vanus
elatiivi	vanast	vanadest vanust
allatiivi	vanale	vanadele vanule
adessiivi	vanal	vanadel vanul
ablatiivi	vanalt	vanadelt vanult
translatiivi	vanaks	vanadeks vanuks
terminatiivi	vanani	vanadeni
essiivi	vanana	vanadena
abessiivi	vanata	vanadeta
komitatiivi	vanaga	vanadega

Vertailuasteet

• komparatiivi vanem
• superlatiivi kõige vanem ja vanim

Liittyvät sanat

Vastakohdat

• noor
• uus

Johdokset

• adverbit: vanasti
• substantiivit: vanus, vanadus, vanake, vanur
• verbit: vananema

Yhdyssanat

• vanaaegne, vanamoodne
• igivana
• vanamees, vanaisa, vanaema, vanatädi, vanamutt, vanavanem, vanavanaema,
• vanalinn, vanainimene, vanaeit, vanahärra, vanasõna, vanarahvas, vanaproua, vanatühi, vanapaar, vanapoiss,
• jõuluvana, näärivana
• vanadekodu

Substantiivi

vana (gen. vana, part. vana)

1. vanha

   vanad ja noored – vanhat ja nuoret

Taivutus

• ÕS 2018 tyyppi 17u (saba) saba

  Näytä/piilota taivutustaulukko

	yksikkö	monikko
nominatiivi	vana	vanad
genetiivi	vana	vanade
partitiivi	vana	vanu vanasid
illatiivi	vanasse	vanadesse vanusse
inessiivi	vanas	vanades vanus
elatiivi	vanast	vanadest vanust
allatiivi	vanale	vanadele vanule
adessiivi	vanal	vanadel vanul
ablatiivi	vanalt	vanadelt vanult
translatiivi	vanaks	vanadeks vanuks
terminatiivi	vanani	vanadeni
essiivi	vanana	vanadena
abessiivi	vanata	vanadeta
komitatiivi	vanaga	vanadega

Aiheesta muualla

• vana Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
• vana sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)

Võro

Adjektiivi

vana (gen. vana, part. vanna)

1. vanha