valkoritari
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
valkoritari (6)
- mieshenkilö, joka saapuu naisen tueksi, kun naishenkilö on joutunut varsinkin jonkun mieshenkilön kanssa pulaan; yleensä liittyy ajatus, että auttava mieshenkilö saattaisi saada palkkioksi romanttista vastakaikua naishenkilöltä jonka on pelastanut kiperästä tilanteesta
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | valkoritari | valkoritarit |
| genetiivi | valkoritarin | valkoritarien valkoritareiden valkoritareitten |
| partitiivi | valkoritaria | valkoritareita valkoritareja |
| akkusatiivi | valkoritari; valkoritarin |
valkoritarit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | valkoritarissa | valkoritareissa |
| elatiivi | valkoritarista | valkoritareista |
| illatiivi | valkoritariin | valkoritareihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | valkoritarilla | valkoritareilla |
| ablatiivi | valkoritarilta | valkoritareilta |
| allatiivi | valkoritarille | valkoritareille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | valkoritarina | valkoritareina |
| translatiivi | valkoritariksi | valkoritareiksi |
| abessiivi | valkoritaritta | valkoritareitta |
| instruktiivi | – | valkoritarein |
| komitatiivi | – | valkoritareine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | valkoritari- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |