vakiinnutus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
vakiinnutus (39)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈʋɑkiːnˌnut̪us/
- tavutus: va‧kiin‧nu‧tus
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vakiinnutus | vakiinnutukset |
| genetiivi | vakiinnutuksen | vakiinnutusten vakiinnutuksien |
| partitiivi | vakiinnutusta | vakiinnutuksia |
| akkusatiivi | vakiinnutus; vakiinnutuksen |
vakiinnutukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vakiinnutuksessa | vakiinnutuksissa |
| elatiivi | vakiinnutuksesta | vakiinnutuksista |
| illatiivi | vakiinnutukseen | vakiinnutuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vakiinnutuksella | vakiinnutuksilla |
| ablatiivi | vakiinnutukselta | vakiinnutuksilta |
| allatiivi | vakiinnutukselle | vakiinnutuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vakiinnutuksena | vakiinnutuksina |
| translatiivi | vakiinnutukseksi | vakiinnutuksiksi |
| abessiivi | vakiinnutuksetta | vakiinnutuksitta |
| instruktiivi | – | vakiinnutuksin |
| komitatiivi | – | vakiinnutuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vakiinnutukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
vakiinnutus- | |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä vakiinnuttaa (vakiinnut- + -us)
Käännökset[muokkaa]
1. vakiinnuttaminen
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- vakiinnutus Kielitoimiston sanakirjassa