vainu

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: váinu


Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vainu (1)

  1. petoeläimen saama hajuaistimus, jonka avulla se jäljittää saalistansa
  2. (kuvaannollisesti) intuitiivinen tunne siitä, että on oikeilla jäljillä, aavistus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vainu vainut
genetiivi vainun vainujen
partitiivi vainua vainuja
akkusatiivi vainu;
vainun
vainut
sisäpaikallissijat
inessiivi vainussa vainuissa
elatiivi vainusta vainuista
illatiivi vainuun vainuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vainulla vainuilla
ablatiivi vainulta vainuilta
allatiivi vainulle vainuille
muut sijamuodot
essiivi vainuna vainuina
translatiivi vainuksi vainuiksi
abessiivi vainutta vainuitta
instruktiivi vainuin
komitatiivi vainuine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

slaavilainen laina[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 366. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.