aavistus

Suomi

Substantiivi

aavistus (39)

1. ennakkotunne, epäilys; tunne siitä, että jotakin tapahtuu

   Minulla on sellainen aavistus, että hänellä on jokin ongelma, josta hän ei uskalla puhua.

2. ~ (elat.) ajatus, oletus, arvaus

Onko sinulla aavistustakaan hänen olinpaikastaan?

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	aavistus	aavistukset
genetiivi	aavistuksen	aavistusten aavistuksien
partitiivi	aavistusta	aavistuksia
akkusatiivi	aavistus; aavistuksen	aavistukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	aavistuksessa	aavistuksissa
elatiivi	aavistuksesta	aavistuksista
illatiivi	aavistukseen	aavistuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	aavistuksella	aavistuksilla
ablatiivi	aavistukselta	aavistuksilta
allatiivi	aavistukselle	aavistuksille
muut sijamuodot
essiivi	aavistuksena	aavistuksina
translatiivi	aavistukseksi	aavistuksiksi
abessiivi	aavistuksetta	aavistuksitta
instruktiivi	–	aavistuksin
komitatiivi	–	aavistuksine- + omistusliite

Käännökset

1. ennakkotunne, epäilys; tunne siitä, että jotakin tapahtuu

englanti: hunch, premotion, foreboding espanja: presentimiento m. italia: sentore

latina: praesensiō f. saksa: Ahnung f. venäjä: предчувствие[ru]

Liittyvät sanat

• aavistaa, aavistella, vaisto

Yhdyssanat

aavistuksenomainen, aavistuslähtö, ennakkoaavistus

Aiheesta muualla

• aavistus Kielitoimiston sanakirjassa