aavistus
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
aavistus (39)
- ennakkotunne, epäilys; tunne siitä, että jotakin tapahtuu
- Minulla on sellainen aavistus, että hänellä on jokin ongelma, josta hän ei uskalla puhua.
- ~ (elat.) ajatus, oletus, arvaus
- Onko sinulla aavistustakaan hänen olinpaikastaan?
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | aavistus | aavistukset |
| genetiivi | aavistuksen | aavistusten aavistuksien |
| partitiivi | aavistusta | aavistuksia |
| akkusatiivi | aavistus; aavistuksen |
aavistukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | aavistuksessa | aavistuksissa |
| elatiivi | aavistuksesta | aavistuksista |
| illatiivi | aavistukseen | aavistuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | aavistuksella | aavistuksilla |
| ablatiivi | aavistukselta | aavistuksilta |
| allatiivi | aavistukselle | aavistuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | aavistuksena | aavistuksina |
| translatiivi | aavistukseksi | aavistuksiksi |
| abessiivi | aavistuksetta | aavistuksitta |
| instruktiivi | – | aavistuksin |
| komitatiivi | – | aavistuksine- + omistusliite |
Käännökset[muokkaa]
1. ennakkotunne, epäilys; tunne siitä, että jotakin tapahtuu
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
aavistuksenomainen, aavistuskyky, aavistuslähtö, ennakkoaavistus
Aiheesta muualla[muokkaa]
- aavistus Kielitoimiston sanakirjassa