aavistus

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

aavistus (39)

  1. ennakkotunne, epäilys; tunne siitä, että jotakin tapahtuu
    Minulla on sellainen aavistus, että hänellä on jokin ongelma, josta hän ei uskalla puhua.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi aavistus aavistukset
genetiivi aavistuksen aavistusten
aavistuksien
partitiivi aavistusta aavistuksia
akkusatiivi aavistus; aavistuksen aavistukset
Sisäpaikallissijat
inessiivi aavistuksessa aavistuksissa
elatiivi aavistuksesta aavistuksista
illatiivi aavistukseen aavistuksiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi aavistuksella aavistuksilla
ablatiivi aavistukselta aavistuksilta
allatiivi aavistukselle aavistuksille
Muut
essiivi aavistuksena aavistuksina
translatiivi aavistukseksi aavistuksiksi
abessiivi aavistuksetta aavistuksitta
instruktiivi aavistuksin
komitatiivi aavistuksine-
+ omistusliite

Rektio[muokkaa]

  • elatiivi: aavistus + mistä?
Onko sinulla aavistustakaan hänen olinpaikastaan?

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]