aavistus
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Sisällysluettelo
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
aavistus (39)
- ennakkotunne, epäilys; tunne siitä, että jotakin tapahtuu
- Minulla on sellainen aavistus, että hänellä on jokin ongelma, josta hän ei uskalla puhua.
- ~ (elat.) ajatus, oletus, arvaus
- Onko sinulla aavistustakaan hänen olinpaikastaan?
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | aavistus | aavistukset |
genetiivi | aavistuksen | aavistusten aavistuksien |
partitiivi | aavistusta | aavistuksia |
akkusatiivi | aavistus; aavistuksen | aavistukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | aavistuksessa | aavistuksissa |
elatiivi | aavistuksesta | aavistuksista |
illatiivi | aavistukseen | aavistuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | aavistuksella | aavistuksilla |
ablatiivi | aavistukselta | aavistuksilta |
allatiivi | aavistukselle | aavistuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | aavistuksena | aavistuksina |
translatiivi | aavistukseksi | aavistuksiksi |
abessiivi | aavistuksetta | aavistuksitta |
instruktiivi | – | aavistuksin |
komitatiivi | – | aavistuksine- + omistusliite |
Käännökset[muokkaa]
1. ennakkotunne, epäilys; tunne siitä, että jotakin tapahtuu
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
aavistuksenomainen, aavistuslähtö, ennakkoaavistus
Aiheesta muualla[muokkaa]
- aavistus Kielitoimiston sanakirjassa