Siirry sisältöön

aavistus

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

aavistus (39)

  1. ennakkotunne, epäilys; tunne siitä, että jotakin tapahtuu
    Minulla on sellainen aavistus, että hänellä on jokin ongelma, josta hän ei uskalla puhua.
  2. ~ (elat.) ajatus, oletus, arvaus
Onko sinulla aavistustakaan hänen olinpaikastaan?

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈɑːʋist̪us/
  • tavutus: aa‧vis‧tus

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi aavistus aavistukset
genetiivi aavistuksen aavistusten
aavistuksien
partitiivi aavistusta aavistuksia
akkusatiivi aavistus;
aavistuksen		 aavistukset
sisäpaikallissijat
inessiivi aavistuksessa aavistuksissa
elatiivi aavistuksesta aavistuksista
illatiivi aavistukseen aavistuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi aavistuksella aavistuksilla
ablatiivi aavistukselta aavistuksilta
allatiivi aavistukselle aavistuksille
muut sijamuodot
essiivi aavistuksena aavistuksina
translatiivi aavistukseksi aavistuksiksi
abessiivi aavistuksetta aavistuksitta
instruktiivi – aavistuksin
komitatiivi – aavistuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo aavistukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo		 aavistus-

Etymologia

[muokkaa]

Käännökset

[muokkaa]
1. ennakkotunne, epäilys; tunne siitä, että jotakin tapahtuu
2. oletus, arvaus

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

aavistuksenomainen, aavistuskyky, aavistuslähtö, ennakkoaavistus

Aiheesta muualla

[muokkaa]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=aavistus&oldid=4967620”