vaeltanut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
vaeltanut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä vaeltaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vaeltanut | vaeltaneet |
| genetiivi | vaeltaneen | vaeltaneiden vaeltaneitten |
| partitiivi | vaeltanutta | vaeltaneita |
| akkusatiivi | vaeltanut; vaeltaneen | vaeltaneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vaeltaneessa | vaeltaneissa |
| elatiivi | vaeltaneesta | vaeltaneista |
| illatiivi | vaeltaneeseen | vaeltaneisiin vaeltaneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vaeltaneella | vaeltaneilla |
| ablatiivi | vaeltaneelta | vaeltaneilta |
| allatiivi | vaeltaneelle | vaeltaneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vaeltaneena | vaeltaneina |
| translatiivi | vaeltaneeksi | vaeltaneiksi |
| abessiivi | vaeltaneetta | vaeltaneitta |
| instruktiivi | – | vaeltanein |
| komitatiivi | – | vaeltaneine |