värähtely
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]värähtely (2)
- (fysiikka) poikittaista tai pitkittäistä liikettä tasapainotilan ympärillä
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈʋæræhˌt̪ely/
- tavutus: vä‧räh‧te‧ly
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | värähtely | värähtelyt |
| genetiivi | värähtelyn | värähtelyjen värähtelyiden värähtelyitten |
| partitiivi | värähtelyä | värähtelyitä värähtelyjä |
| akkusatiivi | värähtely; värähtelyn |
värähtelyt |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | värähtelyssä | värähtelyissä |
| elatiivi | värähtelystä | värähtelyistä |
| illatiivi | värähtelyyn | värähtelyihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | värähtelyllä | värähtelyillä |
| ablatiivi | värähtelyltä | värähtelyiltä |
| allatiivi | värähtelylle | värähtelyille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | värähtelynä | värähtelyinä |
| translatiivi | värähtelyksi | värähtelyiksi |
| abessiivi | värähtelyttä | värähtelyittä |
| instruktiivi | – | värähtelyin |
| komitatiivi | – | värähtelyine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | värähtely- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbi värähdellä ((vahva) vokaalivartalo värähtele- ) + johdin -y
Käännökset
[muokkaa]1. poikittaista tai pitkittäistä liikettä tasapainotilan ympärillä
|
|