värähteleminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
värähteleminen (38)
- värähtelyjen esiintyminen t. tapahtuminen
- Yksittäinen värähdys ei liene värähtelemistä.
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | värähteleminen | värähtelemiset |
| genetiivi | värähtelemisen | värähtelemisten värähtelemisien |
| partitiivi | värähtelemistä | värähtelemisiä |
| akkusatiivi | värähteleminen; värähtelemisen |
värähtelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | värähtelemisessä | värähtelemisissä |
| elatiivi | värähtelemisestä | värähtelemisistä |
| illatiivi | värähtelemiseen | värähtelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | värähtelemisellä | värähtelemisillä |
| ablatiivi | värähtelemiseltä | värähtelemisiltä |
| allatiivi | värähtelemiselle | värähtelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | värähtelemisenä (värähtelemisnä) |
värähtelemisinä |
| translatiivi | värähtelemiseksi | värähtelemisiksi |
| abessiivi | värähtelemisettä | värähtelemisittä |
| instruktiivi | – | värähtelemisin |
| komitatiivi | – | värähtelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | värähtelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
värähtelemis- | |
Etymologia[muokkaa]
- teonnimi verbistä värähdellä
Käännökset[muokkaa]
1. värähtelyjen esiintyminen t. tapahtuminen
|