vääntö

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vääntö (1-J)

  1. vääntäminen
  2. ajoneuvon moottorin vääntömomentti
    Onko moottorissa vääntöä pienillä kierroksilla?
  3. (kuvaannollisesti) kiistakysymyksen tarmokas ratkaisuyritys[1]
  4. (kuvaannollisesti) ankara ponnistelu urheilusuorituksessa
    Arsenalin ja Chelsean välisestä ottelusta odotettiin kovaa vääntöä, mutta totuus oli aivan toinen. (yle.fi 26.4.2015)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋæːnt̪ø/
  • tavutus: vään‧tö

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vääntö väännöt
genetiivi väännön vääntöjen
partitiivi vääntöä vääntöjä
akkusatiivi vääntö;
väännön
väännöt
sisäpaikallissijat
inessiivi väännössä väännöissä
elatiivi väännöstä väännöistä
illatiivi vääntöön vääntöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi väännöllä väännöillä
ablatiivi väännöltä väännöiltä
allatiivi väännölle väännöille
muut sijamuodot
essiivi vääntönä vääntöinä
translatiivi väännöksi väännöiksi
abessiivi väännöttä väännöittä
instruktiivi väännöin
komitatiivi vääntöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo väännö-
vahva vartalo vääntö-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

kädenvääntö, vääntökampi, vääntökanki, vääntöliike, vääntömomentti

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Wiberg, Matti: Politiikan sanakirja: inhorealistin versio, s. 615. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Siltala, 2011. ISBN 978-952-234-048-1.