uutuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

uutuus (40)

  1. jonkin uuden ilmaantumiseen ja uutena olemiseen liittyvä ominaispiirre
    uutuuden karhea
  2. juuri ilmestynyt, uusi julkiste, tuote tms.
    Odotettu uutuus.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈuːt̪uːs/
  • tavutus: uu‧tuus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi uutuus uutuudet
genetiivi uutuuden uutuuksien
partitiivi uutuutta uutuuksia
akkusatiivi uutuus;
uutuuden
uutuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi uutuudessa uutuuksissa
elatiivi uutuudesta uutuuksista
illatiivi uutuuteen uutuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi uutuudella uutuuksilla
ablatiivi uutuudelta uutuuksilta
allatiivi uutuudelle uutuuksille
muut sijamuodot
essiivi uutuutena uutuuksina
translatiivi uutuudeksi uutuuksiksi
abessiivi uutuudetta uutuuksitta
instruktiivi uutuuksin
komitatiivi uutuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo uutuude-
vahva vartalo uutuute-
konsonantti-
vartalo
uutuut-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

kirjauutuus, levyuutuus, uutuudenjäykkä, uutuudenviehätys, uutuusarvo, uutuusesittely, uutuusluettelo, uutuuspäätös, uutuustuote

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • uutuus Kielitoimiston sanakirjassa