uusinta
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]uusinta
- (taivutusmuoto) superlatiivin partitiivin yksikkö sanasta uusi
- Ihastelin hänen uusinta maalaustaan.
Substantiivi
[muokkaa]- jonkin tekeminen uudelleen toistaminen
- uusintanäytös
- Telkkarista tulee vain uusintoja.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: [ˈuːsin̪t̪ɑ̝]
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | uusinta | uusinnat |
| genetiivi | uusinnan | uusintojen (uusintain) |
| partitiivi | uusintaa | uusintoja |
| akkusatiivi | uusinta; uusinnan |
uusinnat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | uusinnassa | uusinnoissa |
| elatiivi | uusinnasta | uusinnoista |
| illatiivi | uusintaan | uusintoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | uusinnalla | uusinnoilla |
| ablatiivi | uusinnalta | uusinnoilta |
| allatiivi | uusinnalle | uusinnoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | uusintana | uusintoina |
| translatiivi | uusinnaksi | uusinnoiksi |
| abessiivi | uusinnatta | uusinnoitta |
| instruktiivi | – | uusinnoin |
| komitatiivi | – | uusintoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | uusinna- | |
| vahva vartalo | uusinta- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]pikauusinta, uusintaesitys, uusintainvestointi, uusintakilpailu, uusintakoe, uusintakuulustelu, uusintakäsittely, uusintalähetys, uusintaottelu, uusintapainos, uusintarikollisuus, uusintatentti, uusintavaali
Aiheesta muualla
[muokkaa]- uusinta Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 341 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa