uusinta

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

uusinta

  1. (taivutusmuoto) superlatiivin partitiivin yksikkö sanasta uusi
    Ihastelin hänen uusinta maalaustaan.

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

pikauusinta, uusintaesitys, uusintainvestointi, uusintakilpailu, uusintakuulustelu, uusintakäsittely, uusintalähetys, uusintaottelu, uusintapainos, uusintavaali

Substantiivi[muokkaa]

uusinta (9-J)

  1. jonkin tekeminen uudelleen, toistaminen
  2. uusintanäytös
    Telkkarista tulee vain uusintoja.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈuːsin̪t̪ɑ̝]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi uusinta uusinnat
genetiivi uusinnan uusintojen
(uusintain)
partitiivi uusintaa uusintoja
akkusatiivi uusinta; uusinnan uusinnat
sisäpaikallissijat
inessiivi uusinnassa uusinnoissa
elatiivi uusinnasta uusinnoista
illatiivi uusintaan uusintoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi uusinnalla uusinnoilla
ablatiivi uusinnalta uusinnoilta
allatiivi uusinnalle uusinnoille
muut sijamuodot
essiivi uusintana uusintoina
translatiivi uusinnaksi uusinnoiksi
abessiivi uusinnatta uusinnoitta
instruktiivi uusinnoin
komitatiivi uusintoine-
+ omistusliite

Aiheesta muualla[muokkaa]