Siirry sisältöön

uusinta

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Adjektiivi

[muokkaa]

uusinta

  1. (taivutusmuoto) superlatiivin partitiivin yksikkö sanasta uusi
    Ihastelin hänen uusinta maalaustaan.

Substantiivi

[muokkaa]

uusinta (9-J)

  1. jonkin tekeminen uudelleen toistaminen
  2. uusintanäytös
    Telkkarista tulee vain uusintoja.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: [ˈuːsin̪t̪ɑ̝]

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi uusinta uusinnat
genetiivi uusinnan uusintojen
(uusintain)
partitiivi uusintaa uusintoja
akkusatiivi uusinta;
uusinnan
uusinnat
sisäpaikallissijat
inessiivi uusinnassa uusinnoissa
elatiivi uusinnasta uusinnoista
illatiivi uusintaan uusintoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi uusinnalla uusinnoilla
ablatiivi uusinnalta uusinnoilta
allatiivi uusinnalle uusinnoille
muut sijamuodot
essiivi uusintana uusintoina
translatiivi uusinnaksi uusinnoiksi
abessiivi uusinnatta uusinnoitta
instruktiivi uusinnoin
komitatiivi uusintoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo uusinna-
vahva vartalo uusinta-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

pikauusinta, uusintaesitys, uusintainvestointi, uusintakoe, uusintakilpailu, uusintakuulustelu, uusintakäsittely, uusintalähetys, uusintaottelu, uusintapainos, uusintatentti, uusintavaali

Aiheesta muualla

[muokkaa]