uudennos
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
uudennos (39)
- (kielitiede) uusi ilmiö kielessä, innovaatio
- Nykykielen s-passiivi ei siis olekaan uudennos, vaan piiirre, jota Kivi varsin luontevasti käyttelee tuotannossaan jo 1800-luvun lopulla.[1]
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈuːdenːos/
- tavutus: uu‧den‧nos
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | uudennos | uudennokset |
| genetiivi | uudennoksen | uudennosten uudennoksien |
| partitiivi | uudennosta | uudennoksia |
| akkusatiivi | uudennos; uudennoksen |
uudennokset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | uudennoksessa | uudennoksissa |
| elatiivi | uudennoksesta | uudennoksista |
| illatiivi | uudennokseen | uudennoksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | uudennoksella | uudennoksilla |
| ablatiivi | uudennokselta | uudennoksilta |
| allatiivi | uudennokselle | uudennoksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | uudennoksena | uudennoksina |
| translatiivi | uudennokseksi | uudennoksiksi |
| abessiivi | uudennoksetta | uudennoksitta |
| instruktiivi | – | uudennoksin |
| komitatiivi | – | uudennoksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | uudennokse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
uudennos- | |
Etymologia[muokkaa]
johdos sanasta uudentaa (uudenn- + -os)
Käännökset[muokkaa]
1. uusi ilmiö kielessä
|
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Lari Kotilainen: Kielen elämä. Suomen kieli eilisestä huomiseen, s. 133. Helsinki: Siltala, 2016. ISBN 978-952-234-367-3.