ilmiö
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
ilmiö (3)
- aistein havaittava, usein mielenkiintoa herättävä luonnon tai yhteiskunnan tapahtuma tai muu ilmenevä erityisyys, joka toistuu tai on toistettavissa
- Luonnontieteissä tutkitaan luonnon ilmiöitä, kuten esimerkiksi tuulia ja salamoita.
Etymologia[muokkaa]
Paavo Tikkasen käyttöön ottama uudissana[1]
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈilmiø/, [ˈilmiø]
- tavutus: il‧mi‧ö
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ilmiö | ilmiöt |
| genetiivi | ilmiön | ilmiöiden ilmiöitten |
| partitiivi | ilmiötä | ilmiöitä |
| akkusatiivi | ilmiö; ilmiön |
ilmiöt |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ilmiössä | ilmiöissä |
| elatiivi | ilmiöstä | ilmiöistä |
| illatiivi | ilmiöön | ilmiöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ilmiöllä | ilmiöillä |
| ablatiivi | ilmiöltä | ilmiöiltä |
| allatiivi | ilmiölle | ilmiöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ilmiönä | ilmiöinä |
| translatiivi | ilmiöksi | ilmiöiksi |
| abessiivi | ilmiöttä | ilmiöittä |
| instruktiivi | – | ilmiöin |
| komitatiivi | – | ilmiöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ilmiö- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. aisteinhavaittava tapahtuma
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adjektiivit: ilmiömäinen
Yhdyssanat[muokkaa]
elämänilmiö, hiusputki-ilmiö, ilmiöoppiminen, joukkoilmiö, jälki-ilmiö, kapillaari-ilmiö, kasvihuoneilmiö, kiinailmiö, kissansilmäilmiö, lieveilmiö, luonnonilmiö, muoti-ilmiö, oheisilmiö, pintailmiö, poikkeusilmiö, pullonkaulailmiö, rinnakkaisilmiö, satunnaisilmiö, seurannaisilmiö, seurausilmiö, sisarilmiö, sivuilmiö, sähköilmiö, sääilmiö, valoilmiö, vuodenaikaisilmiö, väsymisilmiö, ääri-ilmiö
Aiheesta muualla[muokkaa]
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.