ulostus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ulostus (39)

  1. ulostaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈulost̪us/
  • tavutus: u‧los‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ulostus ulostukset
genetiivi ulostuksen ulostusten
ulostuksien
partitiivi ulostusta ulostuksia
akkusatiivi ulostus;
ulostuksen
ulostukset
sisäpaikallissijat
inessiivi ulostuksessa ulostuksissa
elatiivi ulostuksesta ulostuksista
illatiivi ulostukseen ulostuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ulostuksella ulostuksilla
ablatiivi ulostukselta ulostuksilta
allatiivi ulostukselle ulostuksille
muut sijamuodot
essiivi ulostuksena ulostuksina
translatiivi ulostukseksi ulostuksiksi
abessiivi ulostuksetta ulostuksitta
instruktiivi ulostuksin
komitatiivi ulostuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ulostukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
ulostus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä ulostaa (ulost- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

ulostusaine, ulostuslääke

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • ulostus Kielitoimiston sanakirjassa